Poutaa pilven alla

Kolumni - Jaana Järvinen

Poutaa pilven alla

Me kaikki vanhenemme ja siihen ajatukseen pitää suhtautua oikealla tavalla nöyrästi: olla nöyrä elämälle, mutta ei nöyristellä.

Kaikki se tieto, mikä meihin on matkan varrella tarttunut, on muovannut meistä sen ihmisen, joka nyt olemme.

Ihmisen luonnolle tekee hyvää kertoa itsestään.

Miksi emme siis voisi jakaa omaa tietoamme sekä taitoamme ja samalla myös vastaanottaa uutta. Moni asia avartuu, kun olemme valmiita kuuntelemaan toista ja antamaan jotain itsestämme. Siis käymään aitoa dialogia.

 

Olen tehnyt työvuosinani paljon kivoja juttuja yhteisissä tapahtumissa lasten ja vanhusten kanssa.

Olemme käyneet mato-ongella, metsäretkillä, soilla ja marjoja poimimassa.

Olemme kuunnelleet luonnon ääniä, istuneet nuotiolla paistellen makkaraa ja tikkupullaa, vierailleet vanhusten kotona, istuttaneet kukkasipuleita keväällä, korjanneet satoa syksyllä ja seuranneet, mitä kompostissa tapahtuu, niin vanhanaikaisissa maakuopissa kuin nykyaikaisissakin kompostoreissa.

Olemme myös osallistuneet perunannostotalkoisiin ja keränneet mummojen kanssa roskia luonnosta.

Monena vuonna meillä kävi päiväkodissa iäkkäitä ihmisiä kertomassa omasta elämästään. Luimme heidän kirjoittamiaan tarinoita yhdessä vihkoista ja opettelimme vanhoja lauluja. Meillä oli hyvää yhteistä aikaa.

 

Hämeenlinnassa työskennellessäni kävimme säännöllisesti ilahduttamassa myös Ilveskodin ikäihmisiä.

Vierailimme vanhusten luona usein jouluisin, isän- ja äitienpäivinä, ystävänpäivinä tai sadonkorjuujuhlassa, jossa olimme pukeutuneet porkkanoiksi, punajuuriksi, perunoiksi, kaaleiksi, marjoiksi ja muiksi puutarhan antimiksi. Kukkia unohtamatta.

Laulut tietysti liittyivät puutarhan antimiin. Osa lauluista oli tarkoituksella sen verran vanhoja, että ikäihmistenkin oli mukava laulaa mukana. Osan silmä taas lepäsi pienten lasten laululeikkejä seuratessa.

Pääsiäisen aikaan olimme pukeutuneet kanoiksi, tipuiksi ja kissoiksi. Pääsipä pääsiäisnoitakin luudallaan lentämään kekkereihin ja jakamaan suklaamunat kaikille. Ei se vanhemmankaan ihmisen suu tuohesta ollut!

 

Syksyllä 2016 Opettajien Ammattijärjestö järjesti haastekampanjan ”Isosti yhdessä! Kukaan ei ole nolla”. Sen suojelijana toimi itse tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Koska yhteistyö ikäihmisten kanssa oli jo tuttua, järjestimme lasten kanssa veteraani-ikäisille satu- ja kosketusrentoutuksen ”Pouta pilven alla”. Nimenomaan näin kirjoitettuna, koska lämpö, rentous ja kosketus ovat juuri niitä asioita, jotka tuovat poudan, vaikka pilvi joskus taivaan peittäisikin.

 

Musiikin ja tarinankerronnan keinoin saimme vanhuksille rentouttavan ja liikuttavan tunnelman.

Ensin teimme henkilökunnan kanssa yhdessä rentoutuksen lapsille, kun kerroin tarinaa. Sen jälkeen lapset saivat rentouttaa vanhuksien selät.

Lopuksi vanhukset tarinaa kerrottaessa ja rauhallisen musiikin soidessa rentouttivat lapset. Lupa yhteiseen hetkeen oli saatu kaikkien lasten vanhemmilta.

 

” Sykähdyttävää, vaikuttavaa

ja koskettavaa yhdessä ”

 

 

Koska tuokiomme oli osa suurempaa Isosti yhdessä -haastekampanjaa ja siten myös kilpailutyö, oli paikalla seuraamassa myös paikallisradio. Se kuvasi ja teki toiminnastamme kivan jutun Paikallisuutisiin (Yle Häme.)

 

Olimme oikealla tiellä. Sen vahvisti tunteita herättävä hetki, jonka jaoimme 90­-100-vuotiaiden kanssa. Kyllä siinä silmä kostui itse kullakin.

Vanhukset olivat niin kiitollisia, kun heitä arvostettiin ja käytiin katsomassa. Pienen lapsen hellä kädenkosketus herkisti entisestään tunteita.

 

Kampanja kiusaamista vastaan sai meidät liikkeelle, koska halusimme lähentää iäkkäiden ihmisten ja pienten lasten elämää, kasvattaa yhteisymmärrystä ja lisätä yhteisiä hetkiä.

Nykypäivän lapset vipeltävät perheineen kiireisellä elämäntahdilla paikasta toiseen ja asioita tapahtuu nopeassa tahdissa. On entistäkin tärkeämpää luoda päivään tuokioita, joissa pysähdytään hetkeksi, kuunnellaan, laitetaan silmät kiinni ja annetaan mielikuvitusten lentää tai ollaan vain.

Vanhukset taas saattavat joskus väsyä tuohon hektiseen elämänmenoon, mutta voi kuinka paljon heillä olisikaan tietoa, taitoa ja kokemusta jaettavaksi, sitä hiljaista tietoa, joka olisi ensiarvoisen tärkeää myös nuorille sukupolville.

Antakaamme siis aikaa toisillemme ja kuunnelkaamme toisiamme aidosti ja kunnioittaen.

 

Kampanjan päätyttyä sain ilokseni postia, jossa minut kutsuttiin tammikuussa 2017 vastaanottamaan palkinto tekemästämme Pouta pilven alla -kilpailutyöstä.

Palkintojen kriteereinä olivat sykähdyttävyys, vaikuttavuus ja koskettavuus.

 

Kirjoittaja on toimitusjohtajan rinnalla Onnexi Oy:n yritystoiminnan kehittäjä sekä yrityksen yhteyshenkilö Hämeenlinnalaismameihin ja toimii varamummona asiakkaiden lapsille ja nuorille.